Tänään olin töissä erittäin epämotivoitunut. Lieneekö toisaalta ihme, ettei yhtään huvita, kun edellinen päivä on ollut vapaa ja mennyt elokuvia ja jääkiekkoa katsoessa & nukkuessa ja edessä on viikonloppu. Ylen Anssi luvannut aamulla aurinkoa viikonlopuksi ja molempina päivinä huippumatseja tulossa. Siispä livahdin töistä liukuvan työajan turvin jo kolmen jälkeen. Eipä sinne tosin jäänyt kuin 2 enää silloin niistä harvoista, jotka töihin olivat tänään vaivautuneet. Töissä on muutenkin ollut melko hektistä viime aikoina ja pahemmaksi menee, kun tuli yksi yllättävä kuukauden sairasloma ja muilla alkaa kohta kesälomatkin pyöriä. Siispä hyvällä omalla tunnolla löysäilin vähän tänään.

Kävin hakemassa työpaikkakunnan kirjastosta ystävien kehuman David Nichollsin Sinä päivänä kirjan ja hyppäsin bussiin. Yksi kaupunkien raja ylittyi nenä kiinni kirjassa. Turun puolessa luuhasin kaupungilla hetken, kävelykadulla kaikui Mertarannan ääniä, isolta screeniltä näytettiin uusintana eilistä puolivälierää. Torilta kotimaisia tomaatteja 1,50€/kg. Siinä voi sitten miettiä kauppojen katteita, kun niissä hinnat on n. 3-4€/kg tällä hetkellä... Akateemisesta lähti mukaan Britti-Elle. Yleensä mulla on paljon lukematta jääneitä lehtiä kertynyt kasaan kotona, mutta nyt ei muuta kuin Tilisanomat, ja jostain kumman syystä mieli teki vähän jotain muuta...  Akateemisesta lähtiessäni melkein törmäsin Krista Kososeen (iik!) ja myönnettävä on, että ensimmäistä kertaa koin starstruck-hetken kotiTurussa. Ai niin Kososesta tuli mieleen Turun kaupunginteatteri ja siitä se, että Kakola-musikaali oli mielettömän hyvä. Jopa meidän iskä tykkäsi (ja käy aika harvakseltaan teatterissa, vielä vähemmän musikaaleissa). Menkää syksyllä kattoo, jos vielä saa lippuja.