Odotan ensi viikkoa. Töissä tulee olemaan, niin, hieman kiireistä. Viikonloppu pelastaa, toivon mukaan. Sitäkin seuraavasta viikonlopusta toivon aurinkoista, silloin fiilistelen Aurajoen rannalla hyvää musiikkia. Tein töissä tänään kahteen kertaan palkka-ajon, todnäk teen sen ensi yönä unissakin.

Ikävöin Turkuun. Ei sillä, että mitenkään ahdistaisi olla Salossa. Mutta jotenkin sitä jo kaipaa omaan kotiin, nukkumaan leveään sänkyyn, tekemään omaa ruokaa, katsomaan Pitkänkadun ja Kaskenkadun risteystä, kuuntelemaan hälytysajoneuvojen ääntä, pesemään pikkupyykkiä ammeessa.

Tykkään tällä hetkellä Belle Whosta, auringosta, ruotsalaisista rikoselokuvista, siitä faktasta että kohta on viikonloppu, tulevasta uuden Potterin ensi-illasta, Elonkerjuun uudesta sinkusta. Työpaikan ilmapiiristä, joka kiireestä huolimatta on hyvä. Etenkin iltapäivän kahvihetki on aina hauska. Naurattaa.

En aio luopua Anni Sinnemäen Aleksis Kiven kadusta ennenkuin kirjasto ei enää anna minun uusia sen lainaa. Ehkä pitäisi käydä ostamassa se itselleen.

Miksi ystävättäret ovat ihania?

Koska he ovat kuin kaikkein kauneimmat perhoset

koottuna yhteen tämän pöydän ääreen

he nauravat ja räväyttävät silmänsä auki

heidän käsivarsiensa pyöreys kyynärtaipeen ja olkapään puolivälissä

heidän erottuvat luunsa, solisluu tai vähän terävä lantioluu

nauraessaan he puistelevat päätänsä

"ei voi pitää paikkaansa" joku sanoo naurun välistä

sillä asia oli kyllin mehukas

-A. Sinnemäki