Maanantaina oli ihanaa palata pitkästä aikaa Turkuun. Eilen taas takaisin Saloon, tänään olin töissä. Olipa muuten harvinaisen miellyttävä kokemus polkea kotiin 15 km kovassa tuulessa (onneksi oli osan matkaa myötäistä) ja vesisateessa. Vielä pari viikkoa sitten oli hei ihan kesä! Vain pipo puuttui.

Eilen illalla, kun ei uni tullut aloin miettiä miksi Turku tuntuu nykyään niin paljon paremmalta kuin Salo. Älkää käsittäkö väärin, tunnen olevani edelleen paljasjalkainen salolainen, tilaan Salkkaria en Turkkaria ja äänestän mieluummin Salossa kuin Turussa. Pidän niin monesta asiasta Salossa: pyöräteistä, torista, hiljaisuudesta. Ja tietysti Salossa on se tärkein kimpale kultaa: perhe. Kuitenkin Turussa on jo niin paljon enemmän. Tekemistä, paikkoja katseltavana, ääniä. Ja mikä parasta: ystäviä! On heitä toki Salossakin en sitä sano, mutta sanoisin että suurin osa vaikuttaa tätä nykyään Turussa.

Pidän myös yksin olemisesta, etenkin kun on viettänyt koko kesän ihanan perheen kanssa, tuntui muutama päivä yksinoloa oikein hyvältä. Sai olla kuten haluaa, katsoa mitä tykkää. Ja tiedättekö, 40 cm ei tunnu isolta erolta, mutta kun vaihtaa 80cm leveästä sängystä 120cm leveään, ero tuntuu :D

Saako viikonlopun viettää sisällä lukien, jos ei huvita lähteä tuuleen ja sateeseen? Toivoen kuitenkin parempaa viikonloppukeliä. Salon syksy on ihan kaunis, jos on kiva ilma. Maanantaina ja tiistaina taas töihin. Tienaamaan teatteri-, konsertti- ja polkupyörähuoltorahoja, heh. Haluaisin kuvan Majalan vieressä olevasta auringonkukkapellosta. Onkohan siitä mitään jäljellä tämän päivän tuulen jäljiltä?