Huhhuuu. Ei muuta sanottavaa. Kevät on tullut rytinällä Turkuun sitten edellisen kirjoituksen. Tivoli on kaupungissa, aurinko on paistanut, vaatteet vähenneet ja jokilaivat olivat viime viikolla pullollaan keväästä nauttivia hyväntuulisia ihmisiä. Luonto vihertää ja västäräkit ilmaantuneet. Kesään on siis vähäsen.

Opintorekisterini näyttää tällä hetkellä 216 opintopistettä. Vielä puuttuu 15 pistettä opinnäytetyöstä. Tuntuu aika lailla mahtavalta, että opinnot ovat melkoisen loppusuoralla. Kaikki, siis aivan kaikki muu on suoritettu paitsi opinnäytetyö kirjoittamatta ja siihen liittyvä seminaarityöskentely suorittamatta. Opinnäytetyö etenee, hitaasti, mutta varmasti. Eihän sen kanssa toisaalta vielä mikään pakkohoppu olekaan, syksyllä vasta on tarkoitus valmistua. Ja väliseminaariinkin on parisen viikkoa. Teoriaosuus tai ainakin sen runko alkaa olla kasassa, nyt pitää vain vielä muutamia lähteitä metsästää ja kasata ajatukset ja pusertaa ne vakuuttavaksi tekstiksi. Kvalitatiiviset kyselyt lähtivät matkaan viime viikolla ja niiden vastaukset ovat toivottavasti minulla toukokuun loppuun mennessä. Toiveena on, että kesällä voisi antaa opinnäytetyön levätä pari kuukautta.

Koulun loppuminen aiheutti helpotuksen tunteen lisäksi myös paljon haikeutta. Meillä on ollut kaksi vuotta aivan mielettömän ihana porukka kasassa ja väistämättä se nyt hajaantuu. Toivottavasti kuitenkin yhteydenpito kaikkien kanssa säilyy, osan kanssa siitä ei ole epäilystäkään etteikö olisi syntynyt elämän pituisia ystävyyssuhteita.

Poikkeuksellinen on kevät siinäkin mielessä, että yleensä tämä vapun jälkeinen maanantai on ollut ensimmäinen kesätyöpäiväni. Nytpä vaan olenkin vielä Turussa. Koko toukokuu menee vielä täällä, kaikki ilo täytyy yrittää ottaa siitä irti. Kirjoittamisen ja työpäivien ohessa. Ystäviä ainakin haluan nähdä paljon!

Ja lopuksi vielä kevytkulttuurivinkki: Vettä Elefanteille on elokuvateattereissa nyt. Menkää katsomaan. Lukekaa myös kirja ja kuunnelkaa soundtrackia, löytyy Spotifyista hakusanalla ”Water for Elephants”. Elokuva sai suomalaisilta elokuvakriitikoilta harmittavan huonoja arvosteluja, koska vaikka se ei ehkä olekaan järisyttävän yhteiskunnallisesti vaikuttava elokuva, on se kuitenkin visuaalisesti erittäin kaunis ajankuva, unohtamatta rakkaustarinaa. Ja mielettömän ihanaa elefanttia! Ja joo, Robert Pattinson on hot sekä smokissaan että hihattomassa paidassa fyysisessä työssä ;)