Mä välillä tykästyn kovasti ihan randomeihin kappaleisiin, musiikkiin millaista en voisi ikinä ostaa koko levyllistä, mutta yksittäiset biisit toimivat välillä erittäin hyvin. Tällä hetkellä youtubeesta on ahkerassa soitossa Jay-Z:n Empire State of Mind. Alunperin Alicia Keyesin kanssa tehty, mutta mä tykkään paljon enemmän tästä MTV:n EMAssa kuullusta versiosta, jossa lavalla mukana Bridget Kelly.

Eilen katsoin viimeinkin elokuvan  The Last King of Scotland, kun se kerran sopivasti tuli televiisiosta. Oli mielettömän vaikuttava elokuva, ja erityisesti Forest Whitakerin roolisuoritus. Tosin lopussa oli suljettava hetkeksi silmät, kidutusta minun on vaikea katsoa. Elokuva toi väistämättä mieleeni myös Traudl Jungen, joka oli Hitlerin sihteeri tämän viimeisinä hetkinä. Hänen kirjansa pohjalta on tehty Der Untergang (Perikato). Suosittelen, jos joku ei ole nähnyt. Samoin muuten suosittelen myös The Reader-elokuvaa, joka myös tuli mieleeni nyt tästä samaisesta aiheesta. Kaikkia näitä elokuvia yhdistää sama kysymys: kuinka kauan on mahdollista sulkea silmänsä? Kuinka kauan voi ihminen olla naiivi? Missä vaiheessa jokaisen ihmisen tapahtumien keskiössä pitäisi tajuta mitä ympärillä tapahtuu? The Last King of Scotland sinänsä poikkesi kahdesta muusta mainitusta, että elokuvan toinen päähenkilö tajusi kauheudet ja ainakin yritti toimia, liian myöhään tosin.

The Reader oli myös mielettömän koskettava, koska siinä kyettiin antamaan anteeksi. Ainakin jollain tasolla. Elokuva sai aikaan myös saman hämmentävän tunteen, kun Traudl Jungen kirja: miten voi tuntea sympatiaa, vaikka järki sanoo että eihän ihminen voi tuntea sympatiaa sellaista ihmistä kohtaan, joka on lähettänyt ihmisiä suoraan kuolemaan?

---

Joulu meni oikein mukavasti. Rauhallisesti perheen parissa syöden hyvin ja toisinaan liikaa. Joulupukki kävi myös. Huomenna koittaa taas arki ja odottaa työpäivät. Niitä on neljä, sitten vielä vähän lomaa ennen kouluun paluuta. Työpäivät taitavat taas mennä liian vähien yöunien jälkeen vahvan mustan kahvin voimalla. Viime viikolla ei päässyt oikein mihinkään rytmiin ja alkuviikosta nukuin vain 5-6 tuntia yössä. Liian vähän! Lisäksi päivät venyivät pitkäksi, kun kello oli kuusi ennenkuin pääsi kotiin (Salon mahtavia julkisia käyttäen :D) ja sen jälkeen vielä jouluvalmisteluja. Niitä eipä enää ensi viikolla ole. Voisi vaikka alkaa tosissaan lukea tammikuun tenttikirjaa.