Eilinen oli elokuvaa. Katsottiin Perttu Lepän 8 päivää ensi-iltaan. Ihan ok, hauskat teatterikummitukset (Helo, Lavikainen & Pääkallo) ja Elina Knihtilän rooli olivat elokuvan parasta antia. Juoni oli kuitenkin jokseenkin ennalta-arvattava ja kahden päänäyttelijän (Birn&Leppilampi) muutenkin melkoisen latteaa suoristusta heikensi entisestään epäselvä puhe! Volumea oli, mutta selvää ei vain saanut. Ei missään nimessä niin hyvä kuin Helmiä ja sikoja sekä Pitkä kuuma kesä. Ilta oli mukava päätös tylsille päiville koulussa.

Aika puuduttavat kolme päivää oli, juridiikka ja tutkimusmenetelmät eivät vain jaksa kiinnostaa. Kielet pelastavat paljon ja kansantalous on mielenkiintoista. Kirjanpidon ja verotuksen osaamisen osoittaminen tuli tehtyä torstaina kanssa, luulisin että meni läpi. Tai siis aika yllättynyt olen jos ei mennyt. Sinänsä on ihan kivaa, että on vaan kolme päivää viikossa koulua, mutta unirytmi on ihan sekaisin, on ollut sitä jo lomasta saakka. Luvattoman monina iltoina menee reippaasti yli puolen yön ja seurauksena se, ettei saa itseään ylös ajoissa. Tai jos on pakko nousta, niin koulussa väsyttää. Ei lisää keskittymiskykyä, ei todellakaan. Ajattelin yrittää nyt tänä viikonloppuna saada jonkin järjen unirytmiin. Eli viimeistään kymmeneltä ylös. Tänä aamuna alkoi ihan lupaavasti, yhdeksältä nousin. Sitä tosin edesauttoi se, että postiluukusta kolahti kolinalla valokuvapaketti :)

Aamusella sitten katsoin jo kauan hyllyssäni olleen Sophie Scholl-viimeiset päivät elokuvan. Mielenkiintoinen, intensiivinen elokuva, jossa Julia Jentsch tekee loistavan roolisuorituksen. Olisi senkin voinut taas aikaisemmin katsoa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Käväisin myös kirja-alessa. Löytyi espanjan sanakirja ihan edullisesti, opiskelijan keittokirja ja Todelliset prinsessat, tykkään lukea Euroopan kuninkaallisista :) Siinä sitten vastapäätä oli Iittalan tehtaanmyymälä, tulipahan piipahdettua sielläkin. Lähinnä muumimukeja (Nipsu ja Mymmeli) olisin halunnut, mutta eivät olleet tarjouksessa. Parempi kuorimaveitsi ja yksi Tris-lyhty päätyivät kuitenkin mukaan. Enhän minä ole sieltä koskaan päässyt ulos ostamatta mitään.

Kivaa oli kävellä, kun ei ollut liian kylmä ja tosi kaunista. Kamera unohtui taas kotiin, sille olisi ollut käyttöä. Pitäisi varmaan oppia kantamaan sitä aina mukana.