Tänä syksynä Turku on tuntunut kodilta enemmän kuin ehkä koskaan. Tajusin tämän eilen, kun kävin siinä toisessa kodissa. Eli siis kyllä sekin vielä ihan kodilta tuntuu, mutta vaikka olen Turussa pääsääntöisesti yksin, viihdyn täällä paremmin kuin toisaalla. Menin eilen markkinoiden kautta, ja jo illalla oli sellainen olo, että oikeastaan voisin lähteä takaisin Turkuun. Kävin vain saunassa, luin kirjaa, menin nukkumaan. Heräsin, kävin aamupalalla vanhempien kanssa pakkasella torilla (missä menee tämänkin hulluuden raja :D) ja tulin takaisin Turkuun. Eilenkin istuin terassilla purkamassa VHS-keloja koteloistaan (virkkuumateriaalia, sitä on runsaasti saa tulla hakemaan jos haluaa kokeilla), en halunnut olla sisällä. Siellä oli nimittäin varsin hiljaista. Tämä on varmasti se syy, miksi en viihtynyt eilen siellä eilen. Miksi jaksaisin olla paikassa, jossa kukaan ei puhu toisilleen kuin aivan pakon edessä. Tällaista oli jo edelliselläkin kerralla, kun piipahdin kotona. Voin aivan hyvin olla puhumatta täälläkin, omassa kodissa. Omien tavaroiden ja ajatusten kanssa. ”Puhukaa ihmiset puhukaa! Ihan mistä vaan!”, teki mieli eilenkin huutaa ruokapöydässä, hiljaisuuden vallitessa. Pikkuvelikin syö ruokansa omassa huoneessaan, tietokoneen ääressä. En kyllä yhtään ihmettele, jos hiljaisuus on jo jokapäiväistä. Näitä mykkäkoulujaksoja on kyllä ennenkin ollut, toivottavasti menee ohitse. Syitä hiljaisuudelle en jaksanut kaivaa esiin eilen, mutta jatketaan tilanteen seuraamista. Tosin minua ei välttämättä edes enää kauheasti huvita mennä tilannetta seuraamaan.

Tänään piipahdin myös kirja- ja ruokamessuilla. Ihania tuoksuja, hyviä maistiaisia, paljon kirjoja, hyviä keskusteluja. Ostin, ei ollut heräteostos, Simo Rallin kolumni- ja keikkapäiväkirjakokoelman Ralli radalla, siin on ihan nimmarikin :) Kuuntelin häntä myös pariin otteeseen, hoitaa kyllä puhepuolenkin (verbaalisesti lahjakas mies!) erinomaisesti. Laurille vaikka taukoa joskus haastattelurumbista. Ja oli niin suloinenkin (tai siis… jotain sellaista, en nyt keksinyt parempaakaan sanaa), kun jännitti lukiessaan omaa tekstiään yleisölle. Kertakaikkisen positiivinen iltapäivä! Ja mikäs sen parempaa, kuin nyt lämpimän suihkun jälkeen syventyä hyvään kirjallisuuteen. Huomenna toivottavasti tehokas opiskelupäivä ja illalla taas tanssin hurmaa!