Ei sovi tämä puolittainen joutenolo minulle, tai sopiihan se, mutta omantunnon tuskat ovat valtavat, kun ei saa mitään tehdyksi. Keskiviikkoisin ja perjantaisin – eli nuo pahamaineiset vapaat arkipäivät venyvät sängyssä loikoillen ja lukien (romaaneja tietysti, hah, että jotain opiskeluun liittyvää ehei) puolenpäivään, joskus ylikin. Iltapäivät kuluvat helposti kaupungilla luuhatessa, kavereilla oleskellessa tai facebookissa. Ei puhettakaan mistään aktiivisesta opiskelusta. Nekin päivät, jolloin koululla täytyy käydä (pahin päivä on maanantaina 12-15.30), kuluvat muuten tehden jotain aivan muuta kuin mitä pitäisi! Mutta toistaiseksi olen antanut sen olla häiritsemättä minua. Ensi viikolla täytyy saada selkärankaa ja ottaa itseään niskasta kiinni. Huomenna heti aamusta soittaen yhteen mahdolliseen työpaikkaan, saisi siellä ainakin ajan kulumaan järkevämmin jos paikan sattuisi saamaan.

Toisaalta kaupungilla luuhaaminenkin voi olla erittäin antoisaa, kuten esimerkiksi viime torstai oli. Ensin leffaa (suosittelen Arto Halosen Prinsessaa), sitten hyvää ruokaa ja koko ajan parasta mahdollista seuraa.  

Viikonlopun vietin semisti Salossa, tuli ainakin herättyä ihmisten aikoihin. Eilen henkailua ja lastenvahtimista. Tänään oltiin yhdellä henkilöautolastillisella Turun Linnassa. Tykkään linnasta.

 Torstaina taasen Saloon, Kummanki kaa ja tykypäivän viettohon. Torstaina täytyy myös käydä kuvauksessa ! Iik. Pitkästä aikaa oikean valokuvaajan kameran eteen. Olen tosin ollut aina aika tyytyväinen valokuuvamoissa minusta otettuihin kuviin, että ehkä niin käy nytkin. Olisi sinänsä ainakin ihan toivottavaa, kun kuva tulee julkiseen levitykseen.