Taas jälleen hyppytunnilla, tekemättä yhtään mitään. Ei vaines, ajattelin kyllä saada aikaiseksi, onhan tässä kahteen saakka aikaa.

Pohdin hyväntekemistä. Etenkin näin joulun alla on paljon kohteita mihin saa lahjoittaa. Haluan ja aion lahjoittaa, nyt vain mietin, että mihin sitä mahtaisi. Ulkomaat/kotimaa, ihmiset/ympäristö? Mahdollisuuksia on lukuisia, sen osoittaa ihan lyhyen hetken surffailu netissä. Monet tarvitsevat apua. Silti kun sivuja katselee, alkaa väkisinkin miettimään, että jos nyt laitan tuolle tilille tai soitan tuohon puhelimeen, niin meneekö se raha oikeasti juuri sille avuntarvitsijalle, ilman että suuri osa rahasta menee hallinto- ja toimistokuluihin. Ei kuitenkaan pysty lahjoittamaan sekä kotimaan lapsiperheille, itämerelle, kehitysmaan lapsille että katastrofialueella eläville.

Teen hyvää, ei minua yhtään haittaa, että tililtä menee suoraveloituksena Unicefille joka kuukausi tietty summa rahaa. Se on vain jostain omasta pois.

Lasken edelleen päiviä joululomaan, uskoen kovasti, että se auttaa aikaa kulumaan nopeammin. Nyt on 14 tj - siihen sisältyy kyllä tuollainen nelisen viikonloppupäivää. Tämä viikko saisi itsessään mennä nopeasti, ei ole mitään ihmeempää erikoisempaa, paitsi viikonloppuna. Viikonloppuna kenties ehkäpä jotakin hauskaa:)?

Ensi viikko sitten meneekin nopeasti tenttien ja niihin valmistautumisen parissa. Se on niin äärettömän ihanaa, että useat opettajat ovat ajatelleet meitä päättäessään tenttipäiviä. Onhan se mukavaa, että ei ole raskas tenttiviikko, mutta se tenttiviikkoa edeltävä viikkoa sitten onkin, miten sen sanoisi, kiireisempi. Olen kyllä niin onnellinen, että ei ole kuin se yksi tentti, johon pitää lukea jotakin laajempaa. Saattaa tietenkin olla, että kielet menevät jossakin vaiheessa sekaisin kun on vuorotellen eri kielten suullista, kirjallista ja kuuntelua...

Kanske, ehkäpä lähden nyt juurinkin kielten kirjojen pariin...