Pää halkeaa töissä. Ehkä nyt viimeinkin tiedän mitä stressi todella on. Pöytä on paperiräjähdyksen jäljiltä olevan näköinen. Kommunikaatio ei kulje. Kahvihuoneessa on kuitenkin hauskaa. Aina välillä voi hetkeksi unohtaa kaiken.

Ja sitten kun neljältä pääsee ulos aurinkoon, ja Saloon (siis keskustaan...) niin mieli on tyhjentynyt ja on vain niin ihanaa nauttia auringosta sekä lämmöstä, joka menee ytimiin asti. Näkee kummipoikansa leikkimässä ja nauramassa. Iltaisin ei muista enää mitään.

Viikonloppu odottaa jo kahden päivän päässä. Laatuviikonloppu ja tulevat palkkarahat leviäksi. Mahtaakohan pelargoniat olla vielä parvekkeella hengissä?