Ei minulla oikeastaan mitään. Olen ostanut kesän aikana luvattoman paljon uusia vaatteita, mutta kuitenkin kaikki ovat olleet ale-vaatteita ja ihan järkiostoksia (kyllähän sitä ihminen aina tarvitsee mustia farkkuja, neuletakkeja ja hameita) :) Jotain hyvää. Kassien määrä on tupla (ehkä vähän liioittelun makua) kun elonkuun lopussa palaan Turkuun. Ehkä täytyy viedä jotakin jo aikaisemmin, ettei kaikkea sinä viimeisenä iltana. Faktahan siis on, että työt loppuvat 31.8. klo 16 (ehkä vähän aikaisemmin...) ja opiskelu alkaa 1.9. klo 8.15. Jeeh, tuleehan tuosta kesälomaa n. 16 tuntia. On sekin jotain, ja noh pidinhän mä toukokuussa 3 päivää vapaata ja koko viimeinen periodi oli aika vapaata. Ja pakkohan se on tällä rahankulutustahdilla töitä tehdäkin koko kesä (huomaa esim viime lauantainen heräteostos, uudet silmälasit!).

Ei kai mulla sitten muuta. Kun ei oikeastaan ole mitään elämää. Äskenkin katsoin MJacksonin muistotilaisuutta. Mietin lähinnä, että kuinka paljon siitä on esitystä (esim joku Usherin lauluesitys ja kyyneleet), paljonko se kulta-arkku painaa? Tärkeitä asioita. Mutta viimeisen puheen aikana kyyneleet kohosivat silmiin, eihän se ole reilua että 11-vuotias tyttö (ja hänen iso- sekä pikkuveli) menettää elämänsä tärkeimmän ihmisen. Lohduttavaa oli kyllä huomata, että lapsilta tuskin tulee rakkautta puuttumaan. Sitä he tulevat tarvitsemaankin, tulevassa maailman pyörityksessä.

Huoh, kaksi aamua vielä kun jaksaisi herätä. Sunnuntaina sukua moikkaamaan. Kesä menee kyllä ihan liian äkkiä.